Dialogimuotoon kirjoitetussa teoksessaan Teosofian avain H. P. Blavatsky esittelee seikkaperäisesti teosofisen ymmärryksen perusteita. 1800-luvun lopulla Teosofinen Seura herätti suuren yleisön kiinnostusta esoteerisella ja uudenaikaisella filosofiallaan. Teosofia yhdistää lukuisia mystisiä, hengellisiä ja okkulttisia periaatteita työssään etsiä olemassaolon okkulttisia totuuksia. Tämä saavutettiin mm. tutkimalla antiikin, keskiajan ja renessanssin henkisiä virtauksia sekä historian tunnettujen okkultistien ja mystikkojen kirjoituksia. Teosofian avaimella Blavatsky pyrki demystifioimaan ja selventämään monia perustamansa liikkeen piirteitä. Hän ei ainoastaan käsittele Teosofisen Seuran maailmankatsomuksen olemusta, vaan myös sen organisaatiorakennetta ja muuta toimintaa. Blavatsky ottaa myös kantaa aikansa henkisiin liikkeisiin, kuten spiritualismiin, ja arvioi niiden erityispiirteitä teosofisen filosofian kautta. Kirjassa myös käsitellään yksityiskohtaisesti ihmisen merkitystä maapallolla ja sitä, miten luonto vaikuttaa ja hallitsee häneen havaittavasti ja okkulttisesti.