"Lapsi lähti enkelin kanssa ja koira seurasi perässä".

Tämä lause sopii suurenmoisesti pyhään Fransiskus Assisilaiseen. Hänestä tiedetään vähän, mutta eihän se ehkä ole tarpeenkaan. Se mitä jostakusta tietää estää tuntemasta tätä henkilöä. Se mitä hänestä sanoo, luulen tietävänsä mitä sanotaan, tekee vaikeaksi hänen näkemisensä.

Mehän sanomme esimerkiksi: Pyhä Fransiskus Assisilainen. Se sanotaan kuin unissakäyden, vapautumatta kielen unesta. Eikä oikeastaan sanota, vaan annetaan sanoa. Annetaan sanojen tulla, ne tulevat järjestyksessä joka ei ole meidän järjestyksemme, se on valheen, kuoleman, yhteiskunnallisen elämän järjestystä. Päivittäin vaihdetaan hyvin vähän todellisisa sanoja, todella vähän. Ehkä ihminen rakastuukin vain alkaakseen lopulta puhua. Ehkä ihminen avaa kirjankin alkaakseen lopulta puhua. Ehkä ihminen avaa kirjankin alkaakseen lopulta kuulla ja ymmärtää.

"Lapsi lähti enkelin kanssa ja koira seurasi perässä."

Peruskuntoinen käytetty kirja.