Jeesus ei kuulunut kirkolle. Hän kuului initiaatioperinteelle.

Tästä lähtökohdasta Pekka Ervast avaa Jeesuksen salakoulu -teoksessaan tien kristinuskon kaikkein salatumpaan ytimeen — ilman uskonnollista dogmia, ilman sokean uskon vaatimusta. Teos on suunnattu nimenomaan niille, jotka ovat hylänneet kirkkokristillisyyden mutta aistivat, että evankeliumien takana on jotain, mitä ei ole vielä sanottu ääneen.

Ervast osoittaa, että Uusi testamentti on rakenteeltaan initiaatioteksti — samaa perua kuin egyptiläiset mysteeriot, hermeettinen kirjallisuus ja muinaiset viisausperinteet, joihin se selvästi nojaa. Luettuna okkultisen hermeneutiikan avaimella se paljastaa kolme sisäkkäistä tasoa: ulkoisen opetuksen kansalle, syvemmän opin opetuslapsille ja salaisimman ytimen — Kristus-vihkimykset — niille, jotka ovat valmiita kulkemaan koko tien.

Kirja etenee järjestelmällisesti kohti tätä ydintä: Jeesuksen vertausten okkulttisesta merkityksestä enkelin ja demonin dualismiin, viiden salaisen käskyn etiikkaan, Isä meidän -rukouksen maagiseen rakenteeseen ja lopulta pyhän ehtoollisen mysteeriin — jota Ervast ei käsittele sakramenttina vaan elävänä, kosmisena initiaationa.

Teos ei vaadi kristillistä vakaumusta. Se vaatii rohkeutta katsoa suoraan: mitä todella tapahtui, kun suurin länsimaisen esoterian Mestari opetti — ja mitä hänen sanomansa merkitsee niille, jotka kulkevat polkua tänään?

Jeesuksen salakoulu on harvinainen teos: se tekee oikeutta sekä kristinuskon mysteeriselle syvyydelle että okkultisen etsijän vaatimukselle tiedosta uskon sijaan.