”Todellinen tuleva elämämme ei vielä ole mahdollinen, vaan se rakennetaan tässä ja nyt, yhdessä ja nykyistä maailmaa vastaan suoritettavien kollektiivisten luomistekojen myötä.”

Taide ei ole koskaan puhtaasti esteettistä tai neutraalia, vaan myös aina poliittista. Taiteen poliittisuuden ei silti tarvitse tarkoittaa huolestumista, saarnaamista tai julistamista: taiteessa on kyse kokemuksen muotojen muuttamisesta. Kumouksellinen taide on pyrkimystä muuttaa aistikykyjämme.

Vallankumouksen asennot on Bertolt Brechtin ja Walter Benjaminin teoreettiselle ja taiteelliselle työlle rakentava tutkielma kokeellisten taiteellisten tekniikoiden ja kumouksellisen toiminnan välisistä suhteista. Millaista on vallankumouksellinen taide? Mitä estetiikan kumouksellistaminen voisi tänä päivänä tarkoittaa? Entä millaiset taiteelliset tekniikat voisivat auttaa meitä ottamaan asennon, josta käsin ikuisena myyty maailmanjärjestys alkaisi näyttäytyä muuttuvana ja muutettavissa olevana?