Sigmund Freudin kirja Maallikkoanalyysin kysymys. Keskusteluja puolueettoman kanssa vuodelta 1926 (alkuteos Die Frage der Laienanalyse: Unterredungen mit einem Unparteiischen) on psykoterapian historian merkkipaalu, koska siinä tarkastellaan psykoanalyysia ”maallikoiden” harjoittamana, erillään psykiatriasta.

Teos sisältää historiallisesti kiinnostavaa ajankuvaa, ja siinä selitetään psykoanalyysin perusteita niin helppotajuisesti, että byrokraattikin voisi niitä ymmärtää. Maallikkoanalyysin kysymys kuuluukin Freudin yleistajuisiin kirjoituksiin. Kirjan tavoitteena ei kuitenkaan ollut pelkkä kansanvalistus, vaan sillä pyrittiin puolustamaan psykoanalyysin asemaa, joka oli hallintovirkamiesten käsissä. Psykoanalyysin ja lääketieteen suhdetta tarkastellaan yksityiskohtaisesti.

Maallikkoanalyysin kysymys on edelleen pätevä ja lukukelpoinen johdatus niin sanottuun klassiseen psykoanalyysiin, ja siihen sisältyy myös kirjallisia arvoja. Freud käsittelee moitteita, joita psykoanalyysiin teoksen ilmestymisen aikoihin kohdistettiin; tältä osin kirja liittyy sujuvasti myös oman aikamme psykoanalyysikeskusteluun, koska vastaavanlaista arvostelua esitetään nykyäänkin.

Freudin tekstien lisäksi kirjassa on psykoanalyytikko, fil. tri Rauno Juntumaan saatesanat. Juntumaa on itsekin maallikkoanalyytikko. Suomentaja, fil. tri Markus Lång on laatinut kirjaan aatehistorialliset jälkisanat, joissa selvitetään kirjan ja kirjoittajan historiallista taustaa.