Romanssit ja petokset ravistelevat 1800-luvun lopun Lontoon seurapiirejä vapaahenkisen lady Geraldinen joutuessa syöksykierteessä olevan uhkapelurin George Traversin viettelemäksi.

Vuonna 1894 ilmestynyt ”Tanssiva fauni” on vallankumouksen henkeä huokuva dekadenttinen kuvaus intohimosta, rakkaudesta ja kostosta, sekä kutkuttava aikaikkuna 1890-luvun englantilaisia seurapiirejä puhuttaneisiin sosiaalisiin ja filosofisiin dilemmoihin. Tarmokkaana naisasialiikkeen edelläkävijänä ja länsimaisen esoterian uranuurtajana tunnetuksi tullut näyttelijä-ohjaaja Florence Farr (1860–1917) käsittelee romanssitarinan kaapuun kätketyssä kertomuksessaan niin todellisuuden luonnetta, taidetta, naistenoikeuksia kuin modernin yhteiskunnan ongelmia. Muun muassa Oscar Wilden, A. E. Waiten, George Bernard Shawin ja W. B. Yeatsin lähipiiriin kuulunut Farr teki näyttämötaiteen ja musiikin ohella pitkän uran myös Englannin merkittävimmän esoteerisen järjestön Kultaisen aamunkoiton hermeettisen sääntökunnan johtoportaassa.

Teoksen on suomentanut weird- ja kauhukirjallisuuteen erikoistunut kääntäjä Ronja Erkko, ja se alkaa okkulttiseen fiktioon ja länsimaiseen esoteriaan perehtyneen tutkija Antti Litmasen esipuheella ”Näkyjen teatteri: Huomioita Tanssivan faunin kulisseista”, joka avaa niin Florence Farrin kirjallisen tuotannon taustoja ja polkua esoteerisissa järjestöissä kuin 1800-luvun lopun englantilaisen mielenmaiseman koukeroita.

Teos on näköispainos John Lanen Keynotes-sarjan vuoden 1894 julkaisusta, jonka kansi on groteskista ja dekadentista tyylistään tunnetun kuvittajamestari Aubrey Beardsleyn käsialaa. Lanen Keynote-sarjassa julkaistiin myös samana ilmestymisvuotena Arthur Machenin Suuri jumala Pan, joka aloitti Tanssivan faunin myötä Abraxas Publishingin tetralogiaksi kasvaneen suomennosten sarjan.

Kirja julkaistaan numeroituna kovakantisena 300 kpl painoksena.