"Kaikilla yhteiskunnilla on lakinsa, joiden mukaan kansalaisten yhteiselämä on järjestetty. – Toisaalta niillä on oikeuslaitoksensa, joka on tarkoitettu olemaan jonkinlainen inhimillinen vertauskuva – luonnon oikeuslaitoksesta."

Ervast arvostelee tätä inhimillistä oikeutta. Hän myös analysoi rikoksentekijää ja rikoksen taustalla olevia sieluntiloja. Viimeinen luku tarkastelee rikollisuutta ja sen parantamista yhteiskunnallisena ongelmana.