Tietäjän kesäpäivänseisaus
Juhannuksen, tai täsmällisemmin kesäpäivänseisauksen myyttiperinteeseen kuuluu saniaisen kukan etsintä. Tämä tietäjien näkymättömän kukinnon pyytäminen tunnetaan kaikkialla Euroopassa. Se liittyy aurinkovuoden seisaushetkien mahdollistamiin olosuhteisiin, koska myös talvipäivänseisauksena on ollut mahdollista päästä tämän mystisen kukinnon yhteyteen. Saniaisen kukintoon on liitetty mm. näkymättömyys, sinisten virvatulien vartioimien aarteiden löytäminen ja terveyden saaminen. Timo Heikkilä kirjoittaa:
”Ihmisen kuvana kuusilehtistä kukkakuviota voidaan verrata tarunomaiseen saniaisen eli sananjalan (Pteridium aquilinum) kukkaan, vaikka saniaisen kukan terälehtien lukumäärää ei tiedoissa mainita. Saniainen eli kuolleen koura onkin itiökasvi eikä todellisuudessa kuki milloinkaan, toisin sanoen: saniaisen kukka on näkymätön. Tästä voi päätellä, että saniaisen kukasta puhuttaessa on ollut kyse tietäjien vertauskuvallisesta kielestä. […] Verrattaessa ihmismonadin seitsenpisteistä ja kuusilehtistä kukkaa kehräpuiden ja rukinlapojen kuusilehtisiin kukkakuvioihin, voidaan aavistaa saniaisen kukalla tarkoitetun juuri tätä ihmisen psykofyysistä ominaisuuksista muodostuvaa kukkakuviota. Myyttisen saniaisen kukan varressa uskottiin kasvinesteen sijasta virtaavan verta, ja kukan saattoi nähdä vain kerran elämässään. Komien käsityksissä saniaisen kukan nimitys as cvet tarkoittaa »omaa henkilökohtaista kukkaa», joka luonnostaan on jokaisella ihmisellä. Saniaisen kukkaa on pidetty ihmisen sielullisena kaksoisolentona, jota etsivällä täytyi olla vahva sydän ja rohkea mieli, koska demonisten voimien uskottiin kaikin tavoin ahdistelevan ja pyrkivän estämään kukan etsintää. Lisäksi – saniaisen kukkaa etsivän on täytynyt pitää mielessään, ettei saa katsoa taakseen.”
– Ihmeinen: Tietäjän ihmiskäsitys ja mielen arkeologia
Heikkilän suurteoksesta voi lukea lisää juhannusperinteistä, tietäjyydestä ja sisäisistä löytöretkistä. Kirja itsessään on muinaiskulttuurin moniulotteisen ihmiskuvan järjestelmällinen avaus. Se alkaa taivaallisen ihmisen ideasta ja etenee vaiheittain käsitellen laajalti inhimillisen olemassaolon kaarta ja siihen liittyvien kulttuuristen alueiden ja ilmiöiden piirteitä, aina syntymästä hautausperinteisiin.
Teoksessa kuoritaan taitavasti kalevalaista maailmankuvaa kerroksittain eri asiayhteyksien kautta. Se luo lukijan mielenpiiriin hyvin esille kadonneen kulttuurin pohjavirtojen ymmärrystä, metafysikkaa ja taustaa muuten fragmentaarisilta tuntuville tavoille ja taikauskoisille käytännöille. Heikkilä tulkitsee kirjassa poikkeuksellisella tavalla kulttuurin eri osa-alueita, symboleita ja runoja, myyttejä ja niiden vertailukohteita muissa perinteissä, rekonstruoiden yhtenäistä, loogista maailmankäsitystä.
Voi varmasti sanoa, että mitään vastaavaa ei ole ennestään kirjoitettu pohjoisen muinaiskulttuurin perinteistä ja niiden kattavasta esoteerisesta tulkinnasta. Vahva suositus kaikille sisäiseen kukintoon kurottaville!
Timo Heikkilä: Ihmeinen – Tietäjän ihmiskäsitys ja mielen arkeologia (45 euroa)
* * *
AIONI hiljenee tänään juhannuksen myyttiperinteiden äärelle ja avaa seuraavan kerran ovet torstaina 27.6.2024. Erinomaista keskikesän juhlaa kaikille!